Pari viikkoa aiemman spinningin jälkeen odotukset olivat pessimistiset, mutta hyvinhän se meni. Ei hengästyttänyt pikkuasiat, ja sain laittaa paljonkin vastusta. Tuntui mukavalta rääkätä itseään!

Uskomaton hapotus iski kolmannen biisin jälkeen – mahtoivatkohan olla sitten kyseessä spinningin jälkeiset maitohapot –, olosta tuli aivan kamala. Tärisytti ja väsytti. Taistelin kuitenkin corenkin combatin jälkeen, ja jälkeenpäin fiilis oli ihan hyvä kuitenkin.

Pumppaus on alkanut maistua, ja silloin etenkin kun mihinkään muuhun ei ehdi. Pumppia kyllä löytyy lukujärjestyksistä :) Hyvä siis, että into on palannut. Ohjelma 61 tuntuu olevan osin sen verran kevyt, että painoja on voinut lisätä, mikä lisää motivaatiota entisestään. Tällä kertaa kokeilin seitsemän kilon painoja selässä, enkä oikeastaan ymmärrä, miksen ole tehnyt sitä aiemmin. Ohjelmassa on kuitenkin aika rankat kulmasoudut, joten sarjan helppoudesta ei varsinaisesti ole kyse.

Superhyvä fiilis! Sykemittari on hylättynä edelleen, koska lähetin ei vain toimi muissa lajeissa kuin ehkä spinningissä, jossa se pysyy varmasti paikoillaan. Sykkeitä en siis tiennyt, mutta olo ei tuntunut pahalta missään vaiheessa. Kyseinen ohjaaja tosin piti palautustaukoja kappaleiden välillä, joihin normaalisti en ole tottunut (ja silloin olo äityy ylensä pahaksi jossain vaiheessa), selitän jaksamiseni siis sillä. Eikä sen aina tarvitse olla hampaiden kiristelyä :)

Hyvät fiilikset jatkuivat pumppiin, jossa innostuin laittamaan reisiin ennätyspainot (kilot lisää edellisiin). Saldoksi siis tässä ohjelmassa jo neljässä kappaleessa painojen lisäys: hauiksiin sarjan lyhyyden vuoksi, ojentajiin samaten, ja tällä viikolla siis reisiin ja selkään. Grrr8!