Näin se menee. Heti kun pääsee liikkumisen makuun, niin sitten onkin ristiselkä seuraavana kipeänä. Aijai. No, lepään tämän illan, ja sitten takaisin kehään.

Kipu sai alkunsa luultavasti combatista eilen. Uusi ohjelma on ihana, olen edelleen ihan myyty. En erityisemmin kyllä välitä hyppypotkuista (ok, sivuhyppypotkut ♥) enkä "ringistä" (onko se rinki, kun ollaan kahtena lössinä vastakkain?). Mutta ah, sydämeni sykkii kutosbiisille. Hauskin takapotkusarja vähään aikaan! Ja sentään Voguekin oli viime ohjelmassa kiva.

Oikeastaan piti avautua hieman yhdestä asiasta. Nimittäin käykö teitä koskaan ärsyttämään tunnilla, kun ohjaaja koko ajan tai edes silloin tällöin tyrii jotain? Minua ei pari mokaa haittaa, mutta kun sähläys on toistuvaa, niin palaa käämi. En varsinaisesti suutu, mutta sen jälkeen en jaksa paljoakaan katsella, mitä ohjaaja tekee. Ainakin epäilen jatkuvasti, "meneeköhän tämä nyt oikeasti näin" tai "onko tämän ohjeen noudattaminen oikeasti tervettä". (Pahimpia paikkoja ovat tietenkin Les Mills -tunnit, joiden pitäisi olla päivästä ja ohjaajasta toiseen samanlaisia...) Luottamus ohjaajaan katoaa, ja tunnista menee paras fiilis. Riippuu tietenkin vielä ohjaajasta, miten hän osaa ottaa omat virheensä. Jos hän osaa olla naurunkohteena, kaikki voi vielä tunnin lopuksi kääntyä hyvin. Nolostelu ei ainakaan auta.

Olen ehkä vähän liian "puritanisti" näissä asioissa. Teen mielelläni asiat just eikä melkein, joten en osaa olla kamalan rento tällaisissa tilanteissa. Kunhan nyt sinne päin ei kuulu sanavarastooni, ainakaan jumppatunnilla...

......liikunta on niin mukavaa ja rentouttavaa! :)