Paino on jumittanut pitkään melko samoissa lukemissa. Olen siihen kuitenkin tyytyväinen, koska se olisi saattanut noustakin viimeisten mässäilyhetkien ja kaiken maailman reissujen ansiosta. Kuitenkin nyt olen taas miettinyt kovasti, miten tästä eteenpäin. Miten edistyä jumittavasta tilanteesta?

Nykyään puhutaan paljon erilaisista vähähiilihydraattisista ruokavalioista. On Atkinsin dieettiä, karppausta ja varmaan monia muitakin nimiä tuon tyyliselle ruokavaliolle on annettu. Itse en halua ruveta Atkinsille enkä myöskään karppaamaan (eipä ole turhan tyhmä nimi tuolla...), mutta olen kyllä tämän dieetin alusta lähtien koittanut kovasti vältellä turhien hiilihydraattien nauttimista. Tämä siis etenkin riisien ja perunoiden kanssa, herkkuja olen kuitenkin sallinut itselleni kohtuullisia määriä. Herkkuja toisaalta ei juuri tee mielikään kun vähentää leivän ja riisin mussutusta.

Viime päivinä olen hiilareiden vähentämisen ohella yrittänyt lisätä proteiinin saantia. Minusta on tullut rahkansyöjä. Voi ei, tämähän kuulostaa jo karppaamiselta...! En edelleenkään tunnusta karppaavani, koska en ole edes lukenut heidän saittinsa sisältöä. Tiedän vain sen olemassaolosta, ja omat tietoni karppaamisesta ovat toisen käden tietoa ja mutua. Jo eräällä aiemmalla laihdutusaikomuksellani yritin lisätä proteiininsaantia, mutta se kokeilu päättyi raejuuston yliannostukseen. Yhä tänäkin päivänä ajatus raejuustopurkista etoo. Mikään ei tietenkään takaa, ettäkö tällä kertaa en saisi rahkasta kyllikseni, mutta vaihtoehtojen määrä on ainakin nyt suurempi. Rahkan etuna on sekin, että sitä voi syödä makeiden lisäkkeiden kanssa: pakastemustikat ovat minun suosikkini. Kun kyllästyn niihin, vaihdan vadelmiin tai mansikoihin. Rahka pysynee kuvioissa vielä pitkään.

Vaikka haluaisin mielelläni edistyä painonpudotuksessa nopeammin, en kuitenkaan suostu vielä valitsemaan mitään "ihmedieettiä", jota noudattaa. Ihmedieetti on siis siksi lainausmerkeissä, että on olemassa monia ruokavalioita, joita noudattamalla paino putoaa ihan järkisyistä, eikä kyseessä ole edes mikään ihme. Orjallinen vahtiminen kun ei sovi minulle - heti kun repsahdan, "kaikki on menetetty" -asenne valtaa minut helposti ja repsahdus vain pahenee. Haluan oppia nämä asiat nyt ihan itse, jotta niistä ehkä voisi olla jotain hyötyä jatkossakin.