Mikähän olisi ihmisen parasta lenkkiseuraa? Onko se juttukaveri, jonka kanssa voi juoruilla koko hikisen taipaleen? Vai ehkä koira, jolle voi myös jutella, jos nyt siltä tuntuu...?

Ehei. Parasta lenkkiseuraa on mp3-soitin. Siitä saa ulos juuri sellaista sisältöä, jota kyseisenä päivänä lenkilläsi haluat kuunnella. Eikä se pysähdy lirauttelemaan jokaiseen pusikkoon.

Mp3-soitin antaa matkalle myös rytmin. Rytmi onkin tärkeä osa lenkkiä, joten ei ehkä ihan satunnaissoiton kanssa kannata lähteä liikkeelle. Itse kokeilin äsken suomalaista rokkia: 51 koodia - Rautaiset linnut. Ihan sopivaa aggressiotasoa löytyi, mutta tempossa vielä jäi hieman. Noh, ihan hyvä ehkä niin, muuten olisi tullut varmaan pingottua lihaksensa pahasti hapoille.

Toinen urheilullinen harrastus, jota haluaisin tässä hehkuttaa, liittyy ystäviin, jonka kaltaisia on vaikea löytää muualta. Nimittäin ratsastus. Ratsastin nuorempana n. viisi vuotta säännöllisesti tunneilla, ja samaan aikaan kävin kaverini kanssa muutenkin hoitelemassa hevosia. Niistä ajoista on jäänyt rakkaus hevosiin, joka näköjään tällä hetkellä purkautuu orastavana aikuisiän hevoshulluutena (tyyppi 1, hyvänlaatuinen). En näe hevosia pelkkinä työvälineinä, vaan ne ovat kavereita, joiden kanssa on kiva puuhastella. Jos pitäisi valita hoitamisen ja ratsastamisen välillä, valinta olisi helppo hoitamisen eduksi.

Paras palkinto ihanilta ystäviltä on kevyt hörähdys. Kunpa kaikilla olisi mahdollisuus kokea se tunne.