On jotenkin uskomatonta, miten kauan laiskan ja ruuantäyteisen joulun jälkien siivoaminen kehosta voi kestää. Olen vihdoin pääsemässä siihen tilanteeseen painollisesti, joka minulla oli noin joulukuun puolivälin aikoihin. Tämä on tätä malttamatonta ihmisluonnetta, kärsivällisyys ei vain tahdo riittää odottamiseen, vaan tuloksien pitäisi näkyä heti. Vuosi olisi kuitenkin kivointa aloittaa jatkamalla siitä, mihin jäi, mutta puolentoista kilon lisärengas ei noin vaan lähdekään. Tietenkin olisin voinut ruveta paastoamaan (vaikkapa syömällä pelkkiä hedelmiä ja vihanneksia), mutta se sitten taas olisi sotinut periaatteitani vastaan. Poppaskonstit sikseen, hiljaa hyvää tulee, right? Olo on kuitenkin helpottunut, koska tällä viikolla käyrä on taas kääntynyt laskuun.