Niinpä niin, kuten pumppikoulun edellisessä osassa todettiin, on tuikitärkeää käydä pumpissa säännöllisesti. Muuten homma on yhtä tuskaa.

Lähes kaksi viikkoa edellisestä onnistuin lähtemään pumppiin, koska tällä kertaa mukana oli isompi porukka. Pumppaaminen tuntuikin pitkästä aikaa hauskalta, joten ehkä tästä seuraa myös lisäkäyntejä! Samalla pumppikoulu saattaa aktivoitua, kun materiaalia tulee mietittyä yhä enemmän. Seuraavassa osassa voitaisiin esimerkiksi käsitellä askelkyykkyjä, noita vaikeita tuskanaiheuttajia. Mutta sitä osaa en nyt kirjoita, vaan siirryn viikonlopun viettoon.