Perustin tämän blogin silloin joskus (en jaksa tarkistaa milloin) siksi, että saisin ehkä jotain aikaiseksi rantakuntoon pääsemiseksi. Noh, mitään erityisiä toimenpiteitä en aloittanut, joten ei liene ihme, etten ole rantakunnossa. Etelänmatkaan on jäljellä aikaa nyt 1,5 viikkoa, joten olen melkolailla luopunut toivostakin. Silti voin vielä katsoa, etten erityisen turvonneena matkaan lähde (= ei liikaa suolaista tai makeaa popsittavaa) ja että lihakset näyttävät suht tiukoilta - vaikka rasvakerroksen alla ovatkin.

Tässä liikunnan aiheuttamassa, uudelleen löydetyssä ilossa pari ylimääräistä röllykkää ei haittaa. Toki olen tiennyt liikunnan olevan mukavaa - olen sitä kuitenkin säännöllisesti viikottain harrastanut -, mutta huhtikuussa minulla oli rehellisesti sanottuna laiskoja viikkoja. Yksi niistä sentään kului Lontoon katuja mittaillessa, mutta Wapun ylettömälle mässäilylle ja lorvimiselle ei ole muuta syytä kuin korvien väli. Ennen Lontoota vieläpä oli deadline-putki (flunssalla höystettynä), jonka aikana vietin valtavasti aikaa sisällä tietokoneen ääressä, joten liikkumattomuus kasvoi varsin pitkäksi.

Huh, enpä halua edes ajatella noita. Nyt toukokuun tenttiviikolla liikunnan ilo on nimittäin löytynyt jälleen, ja ah, tätä ihanuutta. Tälläkin hetkellä istun tässä suihkunraikkaana rehkimisendorfiineissani. Jo nyt suunnittelen seuraavaa liikuntakertaa. Mikään urheilu ei edes tunnu tässä olotilassa vastenmieliseltä, kunhan se sisältää hikoilua ja hengästymistä! Ja lihaskuntoa.

-----

Tästä siirrynkin sujuvasti toiseen aiheeseen: ajattelin kirjoittaa ainakin itselleni muistiin ajatukseni BodyStepistä, jotta muistaisin jälleen jatkossakin miten tehokas laji se on.

Reisilihakset ovat aina olleet heikko puoleni. Vihaan niiden treenaamista, enkä varmasti vähiten siksi, että olen vain niin huono tekemään reisiä. Reiteni ovat aina olleet suhteellisen heikot, varmasti myös sen vuoksi, että painoni ei ole koskaan hätyytellyt normaalipainoindeksin alarajaa. Parhaimmassa kunnossa ne olivat (jälkeenpäin ajateltuna) lentopalloa harrastaessani. Lajihan perustuu alhaalta puolustamiseen ja matalana liikkumiseen, hyökkäyksiä ja torjuntoja lukuunottamatta. Parhaimmat treenit reisille on ehdottomasti puolustuksiin liitetyt liikkumisharjoitukset, uijuih. En varmaan jaksaisi tehdä sellaista treeniä täysillä, ja vaikka jaksaisin, olisin aivan hajalla myöhemmin.

Jotta reisistä tulisi vähemmän heikko puoleni, BodyStep olisi juuri oiva paikka treenailla. Sykkeenkohotuksen lisäksi ohjelmaan kuuluu melko rankkoja reisien voimaa koettelevia liikkeitä. Sykkeenkohotusten välilläkään syke ei oikeasti laske juurikaan, joten tunnin ohjelma vaatii myös aerobista kuntoa. Se minulla mielestäni on ihan kohtuullinen, mutta reidet olivat voimaosuuksissa todella hapoilla. Nimenomaan tämän rankkuuden ja reisien parannusarvon haluan kirjata tänne muistiin. Steppi kun tuntuu aina ajatuksena niin vastenmieliseltä, etten saa aikaiseksi lähteä.

(Päivän luvut: in zone 0:22:46, avg 159, max 187, 601 kcal)

Unelma: ehkä vielä joskus jaksan tehdä alkulämmittelyn kunnolla laudan ylemmällä tasolla.