Mikään ei ole niin pottumaista, kuin mennä kuntosalille, ja huomata vasta siellä, että suunnitteltu jumppatunti onkin vaihtunut toiseksi.

Ai mutta hetkinen, onpa sentään! Nimittäin mennä kuntosalille, ottaa lippu automaatista suunnitellulle jumppatunnille, ja huomata vasta jumppasaliin astuessa, että hei, tämähän onkin tänään jotain ihan muuta. Tällainen tapaus kävi eilen, kun olin menossa BodyCombat-tunnille, mutta joka sitten paikan otettuani osoittautuikin nyrkkeilyksi. Siis mitä ihmettä, nyrkkeilyksi! No, pettyneenä ajattelin, ettei tunti voi kuitenkaan täysin kamala olla, kun pääsee silti sentään nyrkkeilemään. Parempi kuin perus-aerobic!

Tunnista tuli sitten kuitenkin yhtä tuskaa. Olisin ollut muuten ehkä ihan neutraalilla mielellä tapahtuneesta, joskin edelleen pettynyt, mutta tunnilla pitikin tehdä paritöitä. Siis mitä, liikkua parin kanssa! Hyih, sanon minä. Jos haluan paritella, niin menen pelaamaan joukkuelajeja tai vaikka sulkapalloa. (Huom. hassunhauska sanavalinta.) Vähemmästäkin ahdistuu, ei jumpassa normaalisti tarvitse edes vilkaista vierasta ihmistä päin, nyt sen sijaan häntä vastaan piti varjonyrkkeillä. Siis aagh, leikkiä hippaa nyrkkeillen! Hermo meni, mutta en vaan kehdannut marssia ulos salista.

Ohjaaja: tuntuu että paikalla on aina se sama ohjaajaressu, kun tunnille ei olla saatu sopivaa sijaista. En pidä hänestä luultavasti ainoastaan sen takia, että harmistuksen tunne kanavoituu joka kerta nimenomaan häneen. Olen pahoillani, en voi sille mitään.

Ja vielä ylipäätään vitutuksen aihetta: ei minua niin kamalasti harmita, jos olen ollut menossa pumppiin, ja sitten tunti vaihtuukin joksikin aerobiciksi, jossa tehdään lihaskuntoa. (Ne tunnit ovat yllättävän tehokkaita, muuten.) Mutta nyt puututtiin minulle kaikkein pyhimpään, combatiin! Jos odotan saavani combat-tunnin, olen innoissani ja valmistautunut nimenomaan siihen. Nyrkkeily ei ole sopiva vastine siinä hurmoksessa, sori vaan. Tunti olisi varmaan ollut hauska, jos olisi valmistautunut tulemaan juuri sille tunnille, mutta ei sitä valmistautumista noin vain voi enää salissa muuttaa. Ärrärr.

Seuraavalla lupaan marssia ovesta ulos. Toivottavasti sitä kertaa ei tule.