Voi tuskan taivalta! Ensimmäiseen pumppiin pitkiin aikoihin pitää latautua miettimällä jo etukäteen sitä, miten paska fiilis siellä tulee olemaan. Sitä se olikin! Reisiin latasin "huikeasti" vitoset (perinteinen paluupaino), ja silti poltteli. Rinta meni samoilla painoilla, tuskaisasti. Hartiasarjasta on turha sanoa mitään – se nyt vaan on rankka. Oikeasti pidän olkapääseudun lihaksiani varsin hyväkuntoisina ja kestävinä, sillä kyllähän niitä koetellaan joka viikko vähintään kerran combatissa. Mutta tämä macraise-sarja on vain ihan tuskaa. Mikään pystypunnerrus ei voita tätä!

Uusi ohjelma, toiseen kertaan. Nyt alkoi capoeira-sarjan kräkkääminen, se on nyt sitten vaan pakko oppia. Jinga-askeleet kasvavat pituutta hiljalleen, samoin kuin hyppypotkut (sivulle ja eteen) korkeutta. Luottamus edistykseen on.

Mitä mitä, viikon toinen pumppi?!?? Oikeastaan perjantain "pakotettu" pumppikerta pakotti käymään maanantainakin :) Kyseessä oli siis täysin sosiaalinen tapahtuma. Ja mitä sitten tapahtui? Kyllä, vanha pumppipuritanisti intoontui! Ja eiku pumppiin, sano.

Niinpä niin, ei se uusi ohjelma tosiaan combat-intoa tappanut. Sunnuntaina hiki tuli helposti, ehkä runsaan mässäilyn ja juomapuolen maistelun seurauksena. Olo oli kyllä noin muuten ihan hyvä, syke vain tuntui pysyvän korkealla. Toisaalta se on hyvä merkki, että on jo oppinut riehumaan melko tuntemattomassakin ohjelmassa :)